Halusin kirjoittaa sinulle kirjeen, sillä tiedän, että sinulla on ollut viime aikoina todella kuormittavaa.

Voimavarasi ovat varmasti vähissä. Olet ollut ehkä väsynyt, ahdistunut, uupunut, vihainen ja surullinen. Välillä tunteita on ollut niin monta päällekkäin, että alkuperäisen tunteen löytäminen on tuntunut mahdottomalta. Hallituksen tiedotustilaisuus muutti yhdessä illassa koko teidän perheenne arjen päälaelleen. Kaikki se tavallisen arjen turvaverkko, joka sai sinut jaksamaan, katosi ihan yllättäen.

Nyt sinä yrität saada päivisin tehtyä omat työtehtäväsi, samalla kun yrität olla terapeutti, opettaja, keittäjä, siivooja ja iltapäiväkerhon ohjaaja. Sinun erityiselle lapsellesi etäkoulu on paljon vaikeampaa kuin tavallisille lapsille. Et edes jaksa puhua teidän perheenne etäkoulusta muiden lasten vanhempien kanssa. Ilman sinua hän, erityinen, ei löydä oikeita tehtäviä. Ilman sinua hän ei saa tehtäviä aloitettua.  Ilman sinua hän ei pääse tehtävissä eteenpäin. Rauhoitat lähes päivittäin kiukusta itkevää lasta, joka ei osaa sanoin kertoa, mikä sekoitti tänään hänen maailmansa. Sinuakin itkettää, sillä sinunkin koko maailmasi on sekoittunut.

Haluan sanoa sinulle rakas erityisen vanhempi, että sinä olet ylittänyt itsesi.

Et ehkä ennen tätä tiennyt, miten paljon sinussa on voimaa. Olet taikonut uuden arjen esiin ilman valmistautumisaikaa. Olet kestänyt muutoksen tuoman kiukun ja itkun. Olet luonut uusia rakenteita arkeen yömyöhälle asti. Olet lukenut ja kannustanut, tsempannut ja lohduttanut, laittanut ruokaa ja tarkistanut, ymmärtänyt ja välittänyt. Tiesitkö, että kuka tahansa ei olisi pystynyt samaan? Voimien äärirajalla ollessasi huomaat, että sinussa on voimaa, joka kantaa yli mahdottoman.

Väsyneenä ja maahan lyötynä on vaikea kuulla hentoa sisäistä ääntä, joka sanoisi sinulle rohkaisevia sanoja. Siksi haluan olla sinun tukenasi, kutsua pientä ja hiljaista kannustavaa ääntä luoksesi. Haluan osoittaa välittämistä, ja kertoa, että sinä olet tehnyt parhaasi. Mitä maailman ihanin ystävä sanoisi sinulle tänään? Miten hän sinua katsoisi? Miten hän sinua kehuisi? Kaiken tämän keskellä, pidäthän huolta myös itsestäsi. Mikä sinua auttaisi voimaan paremmin? Pienissä hetkissä on ihmeellinen taika. Olisiko se suklaapala kahvin kanssa, puolen tunnin mittainen kävely auringon laskiessa, tavallista pidempi lämmin suihku tai illan pimeydessä soitettu vertaistukipuhelu?

Kuluu päiviä, kuluu viikkoja, kuluu kuukausia. Paljon myöhemmin katsot tätä aikaa taaksepäin kiitollisena tavallisesta arjesta, jossa asiat toistuvat melkein tylsältä tuntuvaa kaavaa. Vuosia myöhemmin muistelet näitä hetkiä lapsesi kanssa. Hänelle päällimmäiseksi jäi mieleen se, miten sinä kannustit, autoit, rohkaisit, sanoitit epäselviä hetkiä tunteiksi ja ymmärsit. Hän katsoo sinua ylöspäin, ihaillen. Sinä opetit elämästä muutamassa viikossa enemmän kuin osasit ikinä kuvitella. Sinä näytit, miten vaikeista hetkistä selvitään. Sinä näytit, miten epävarmuutta siedetään. Sinä teit ohueksi ohentuneesta arjen tukiverkosta vahvan läsnäolollasi.

Sinä opetit, miten poikkeusoloissa rakastetaan.

 

3 Kommentit

  1. Katariina Aspegren

    Ihania voimalauseita. 💗 Kiitos. 💗

    Vastaa
  2. ADHD/as lapsen äiti

    Kiitos tästä ♥️♥️♥️ näin se on. Vanhemmat joutuvat nyt 24/7 olemaan toiminnanohjauksena.
    Minusta olisi hyvä tarkastella toteutuuko kolmiportainen tuki tällä hetkellä etäkoulussa? Erityisesti tehostetun tuen osalta, koska erityisen tuen lapset osa on kouluissa lähiopetuksessa, mutta tehostetun etäkoulussa. Onko vanhempien ilmaisuihin tuen tarpeesta reagoitu riittävästi?

    Vastaa
  3. Erityisen äiti

    Kiitos <3 ihan vedet nousi silmiini kun luin kirjettäsi. Kuinka osasitkaan kuvailla arkeani, päivittäisiä haastavia tilanteita ja avuttomuuttani tämän keskellä. Sain valtavasti voimaa kirjeestäsi ja kyyneleetkin puhdistivat, kiitos <3.

    Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *