Vanhempien vertaistuki pelastaa, koska sinua voivat ymmärtää täysin vain toiset vanhemmat, jotka elävät samanlaista arkea päivästä toiseen.
Oletko ollut joskus tilanteessa, jossa olet ryhtynyt valottamaan perheesi erityistä arkea ja kun olet ehtinyt parin lauseen päähän, olet todennut hiljaa mielessäsi, että ehkä sittenkin on parempi vain antaa vaan olla. Että toinen ei voi millään ymmärtää kuulemaansa. Sitä, miksi lapsi vaikka heittää nakkikastikkeet raivolla päin seiniä ihan vain sen takia että perunat ja kastike sattuivat osumaan toisiinsa.
Ja silti jokaisen sisällä asuu psykologinen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Monesti tämä tarve pitää arjessa piilottaa.
Töissä ei halua leimautua huonoksi vanhemmaksi, lapsiperhepiireissä oma arki on liian raastavaa ja oma vanhemmuus liian vajavaista. Isovanhempien voi olla vaikea ymmärtää, miksi vanhemmat eivät saa otetta lapseensa. Tuntuu kuin olisi antanut kaikkensa ja vielä vähän enemmänkin, olisi hukkumassa, eikä kukaan näe.
Erityislasten vanhempien vertaistuki muodostaa oman heimosi
Paitsi se toinen vanhempi, joka on käynyt läpi samoja syövereitä. On normaalia kaivata paikkaa, omaa heimoa, jossa voi olla turvallisin mielin, ilman että pitää itsestään piilottaa mitään. Ja tähän vertaisten voima voi auttaa.
Jo sekin rauhoittaa mieltä, kun kuulee, ettei ole yksin ja muillakin on samanlaisia haasteita. Se valaa luottamusta siihen, ettei kuvittele kaikkea.
Ja se, että kuulee tarinoita, selviytymiskeinoja. Se mikä sopii yhdelle, ei tosin sovi kaikille, mutta on sentään jotain mitä voi kokeilla.
Etsi oma heimosi tästä:
Ihmiset, joita yhdistää samankaltainen elämäntilanne, voivat tarjota toisilleen korvaamatonta vertaistukea.
Ymmärrys, joka rakentuu yhteisille kokemuksille, luo turvallisen ilmapiirin. Silloin on turvallista keskustella omista, kipeistäkin asioista toisten ihmisten kanssa. Vertaistuki parantaa vanhemman omaa jaksamista, jolloin voimavarat lisääntyvät ja arjessa pärjääminen onnistuu paremmin. Toiseksi vertaistuen kautta saa konkreettisia neuvoja muilta vanhemmilta, jotka ovat ehkä jo ratkaisseet samoja haasteita, jotka itselle ovat vasta uusia.
Vanhemman on tärkeää saada nähdä, että moni muukin kohtaa samanlaisia haasteita perhe-elämässä kuin mitä itse kokee. Lue lisää vertaistuesta ja hakeudu oman heimosi pariin:
Mites kun lapsella on 8 eri diagnoosia, joista ehkä arvoituksellisin on autismi, joka ilmenee siten, ettei hän ole koskaan ollut missään kontaktissa toisten ikäistensä kanssa. Ei nyt eikä ikinä lapsena. Hänellä ei koskaan ole ollut kaveria eikä koskaan ota mitään kontaktia ikäisiinsä. Hänellä ei ole käyttäytymisongelmia, ei omia toiveita, ei mitään omaa tahtoa. Ihmiset ja läheiset näkevät vain kiltin ja helpon pojan, ei mitään ongelmaa. Tosiasiassa hän ei pärjää ollenkaan ilman ymmärtävää aikuista. Äitinä pelkään, löytääkö hän koskaan omaa ystävää, puolisoa kun me vanhemmat olemme poissa? Kokeeko koskaan rakkautta, entä käyttääkö joku hyväkseen? Hän on suloinen, aina jonkun koulutetun aikuisen varassa toimiva erityisnuori. Hän pysähtyy ja tarvitsee jatkuvasti aikuista sanomaan mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mitä teen, hän on 17v, me vanhemmat iäkkäitä. Muita lapsia ei ole, sukulaisia kaukana eri kaupungeissa, ei ketään läheistä joka tulisi joskus seuraksi, avuksi. Vain me kolme ja nuori poika, jolla elämä edessä? Terv äiti, joka haluaisi antaa lapselleen enemmän kuin nyt.
Vertaistukea omaan vaikeaan kohtaan elämässä lähdin etsimään ja ensimmäisenä tuli sinun kirjoitus, se pysäytti, sai miettimään, Tunnistan samoja piirteitä omassa elämässä vaikka pientä tuon rinnalla, ei ole sanoja kuvaamaan tunnetta että ottaisi itselleen kaiken kivun ja vaivsn jos vain lapsella olisi hyvä olla. Olet ajatuksissa ja rukouksissa vaikken sinua tunne.