”Jos ei ymmärretä, mistä autismikirjon lasten vaikeudet johtuvat, heitä pidetään – varsinkin sitten vähän vanhempina – laiskoina tai ilkeinä.”
Kun kuulin nämä sanat, tajusin, että niinhän minäkin ajattelen. Silloin, kun lapseni ei löydä tavaroitaan, vaikka ne ovat ihan helpossa paikassa esillä, minusta tuntuu että hän haluaa juoksuttaa minua tekemään palveluksen itselleen. Ja silloin, kun hän jättänyt läksyt tekemättä, vaikka kotona oli odottamassa muistilappu ja minä vielä soitin hänelle muistutussoiton, ajattelen että unohtaminen on huolimattomuutta.
Tiesin yhtä ja toista siitä, mitä autismikirjo, aspergerin syndrooma ja adhd tuottavat lapsille. Mutta tajusin, että jostakin syystä en ollut kuitenkaan ottanut autismikirjon lasten erityisyyttä, sitä kuulemaani, todesta.
Aloitin testin, joka paljasti minut
Testasin itseäni: Aloin miettiä, mitä tapahtuisi, jos sulkisin pois sen vaihtoehdon, että lapseni on hankala tuittupäisyyttään ja minua ärsyyttääkseen?
Mitä jos olettaisin, että kaikella lapsen toiminnalla on jokin hänelle järkevä syy? Mikä syy se voisi olla?
Entäs jos näkymättömät sukat ovatkin asperger-lapselle tyypillisiä hahmotusvaikeuksia?
Entäs jos jatkuva jumittaminen johtuukin siitä, että lapsi ei ole ymmärtänyt puheestani, mitä seuraavaksi tapahtuu?
Entäs jos vaikeus tarttua läksyihin ei ole laiskuutta, vaan sitä, että lapseni kyky ohjata omaa toimintaansa ei ole eikä tule olemaan vielä vuosiin samalla tasolla kuin ikätovereillaan.
Pikkuhiljaa, neuropsykiatrisen valmentajan avulla, pääsin näkemään arkemme vaikeuksia lapseni näkökulmasta. Aloin soveltamaan haastaviin tilanteisiin jotakin siitä, mitä olen oppinut neurokirjon lasten erilaisesta tavasta hahmottaa ja toimia. Samalla aloin huomata, mikä järki ja mieli lapsen käytöksellä oli hänelle itselleen.
Lapsi jumitti eikä halunnut pukea kun olin lähdössä kauppaan – ja minun olisi pitänyt ymmärtää, että hän tarvitsee koulupäivän jälkeen vain lepoa.
Kiukkusin lapselle hänen huonosta käytöksestään bussissa – mutta oliko lapselle koskaan selvinnyt, miten bussissa pitää toimia, koska emme käyneet tapahtunutta läpi sarjakuvan muodossa?
Lapsi haluaa kielloista huolimatta ottaa lelun mukaan kouluun – lelulla on hänelle jokin turvaa tuova merkitys, jota en osaa järjellä päätellä?
Tieto auttaa minua hyväksymään erityisyyden todeksi
Huomasin myös, että kaikella asiallisella tiedolla lapseni haasteista oli suuri merkitys. Aloin lukea paljon ja keskustella toisten autismikirjon lasten vanhempien kanssa. Toisten kertomat esimerkit avaavat usein myös omia hoksottimiani näkemään, että tuostahan meilläkin on kyse.
Tämä matkani on vielä alussa, mutta huomaan jo nyt, että osaan katsoa lastani hyväksyvämmin. Ja mitä enemmän osaan ottaa todesta hänen erilaiset tapansa hahmottaa maailmaa, sitä paremmin osaan häntä auttaa.
Ja sitä paremmin me molemmat voimme.
Teija
0 kommenttia