Opin tekemään stressiprofiilin tilanteessa, jolloin olin todella ahtaalla. Koin jatkuvasti tulevani väärin ymmärretyksi ja olin todella ahdistunut tilanteestani. Se oli todella käänteentekevää. En ollutkaan ”hullu” tai hermoheikko tai osaamaton, vaan voimakkaan stressireaktion vallassa tuettomassa tilanteessa.

Olen äiti, joka itsekin on neurokirjolainen. Lapseni ovat nyt 1- ja 4-vuotiaita. Tein stressiprofiilin itsekseni ja sitten juttelin siitä yhdessä Meri Lähteenoksan kanssa puhelimitse. Tästä uudesta näkökulmasta oli aivan valtavasti apua itseymmärrykseeni. Oli kuin olisin nähnyt itseni ensimmäisen kerran oikein! Kun olin ollut pitkään kuormittuneena, kykyni nähdä itseni oli alkanut hämärtyä, enkä enää oikein tiennyt, kuka oikeastaan olen ihmisenä ja vanhempana. Tai millainen on puolisoni, tai lapseni. Osaan nyt lukea myös heitä paremmin ja tiedän keitä he parhaimmillaan ovat.

Minulle oli vaikeinta nähdä keltaista aluetta. Tuntui siltä, että huitaisen suoraan vihreältä punaisille. Näin käy, jos on vahva yleiskuormitus. Ehkä yhteyteni kehoni tuntemuksiin ei ole kovin vahva.

Eräät merkit huomaan kyllä. Stressiherkkyyteni selittyy nimittäin aistien erityisherkkyydellä. Se, että aistikokemukseni muuttuvat voimakkaammiksi, onkin ensimmäinen merkki siitä, että stressiä alkaa kertymään ja olen siirtymässä keltaisille. Jos haluan estää lähestyvän punaisen eli melt downin, melttarin (”raivoamisen”) ja sitä seuraavan shut downin, shuttarin (omaan kuplaan katoamisen), niin voin silloin hetkeksi vetäytyä olemaan itsekseni ekkoni (erityismielenkiinnon kohde) kanssa. Se palauttaa minut nopeasti vihreile.

Stessiprofiili on minulle väline myönteisen identiteetin vahvistamiseen ja arjen suunnitteluun. Olen järjestänyt elämästäni pois yleiskuormituksen aiheuttajia. Pidän huolta syömisestä, nukkumisesta ja liikunnasta. Käytän kotona kuulosuojaimia, minulla on tietyt rutiinit, joista en poikkea kuin hätätilanteessa. Mieheni läsnäolo on yksi tärkeä tuki hyvään vanhemmuuteeni.

Tein stressiprofiilin myös suhteessa omaan vanhemmuuteeni. Olen parhaimmillani (vihreillä) hyvä vanhempi: osaan olla lapsen tasolla, leikkiä, kuunnella, ymmärtää ja halia. Osaan olla myös rytminen ja noudattaa sovittuja rutiineja. Muu on vain stressireaktiotani.

Tavoitteenani on, että saan kurssini korjattua jo keltaisilla, että lapseni säästyisivät melttareiltani ja shuttareiltani. Koen, että pitkällä tähtäimellä lapseni tulevat hyötymään oivalluksistani ja harjoittelustani, koska he taitavat itsekin olla kirjolla. Jos ovat, niin on ainakin yksi ihminen, joka voi nähdä heidät oikein ja opettaa heille elämässä tarvittavia taitoja.

Assiäitee90

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *