Tiesin omasta kokemuksesta, että  stressiprofiilin tutkiminen antaisi oleellista tietoa siitä, miten lapseni jaksaisi koulussa opiskella. Meni vähän aikaa, kunnes keksin miten voisin esittää asiani  opettajalle niin, ettei hänestä tunnu, että astun hänen varpailleen.

Päätin, että aion tuoda  stressiprofiilin kysymykset keskusteluumme ilman, että ottaisin lomaketta esille. 

Siinä samalla kun opettaja kertoi, millaisia vaikeuksia lapsella koululuokassa on, kyselin häneltä: ”Mitä olet havainnut, että minkä tilanteen yhteydessä tai jälkeen nämä vaikeudet ilmenevät?” Yhdessä pohdimme, miksi juuri nämä tilanteet ovat osoittautuneet hankaliksi ja mikä ympäröivässä tilanteessa on sen aiheuttanut ja mikä lapseni ominaisuus liittyy siihen. Seuraavaksi kyselin, että mitä opettaja on nähnyt hyväksi näissä tilanteissa tehdä: ”Kun lapsella menee hermot, mitkä konstit ovat toimineet ja mitkä eivät?” Keskustelu sujui hyvässä molemminpuolisten havaintojen jakamisen hengessä. Veikkaan että joissakin asioissa opettaja sai ymmärrystä siihen, miksi lapseni reagoi joihinkin asioihin tavallisuudesta poiketen. Ja minäkin sain opettajan havainnoista vinkkejä kotiin viemisiksi.  

Lopuksi pyysin, että nämä löydökset kirjattaisiin HOJKSiin. ”Voimmehan me nämä havaintonne sinne ylös laittaa”, vastasi opettaja.  Olen siitä tyytyväinen. Ne näkyvät kaikille lastani opettaville opettajille ja ovat pohjustuksina tukitoimille, seuraaviin keskusteluihin ja seuraaville opettajille. Ei mennyt keskusteluhetkemme hukkaan.

-Teija

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *