Kesäloma, se kauan odotettu ihanuus on taas täällä. Kesän huumaava taika nostaa hymyn korviin saakka. Lapset kirmaavat kesälaitumille ja varpaat upotetaan kuumaan kesähiekkaan. Kuinka makealta kesä ja loma maistuukaan erityisesti nyt eristyksissä vietetyn pitkän kevään jäljiltä. Onko mitään parempaa kuin kylmä jäätelön ja auringon lämmön sekoitus kiirettömänä päivänä, joka on vapaa huolista? Niin ihanaa aikaa kuin kesä onkin, se voi toisissa perheissä olla myös todella kuormittava ajanjakso. Tämä kirjoitus on sinulle, nepsyperheen läheinen. Sillä sinä voit auttaa. 

Monelle nepsyperheelle kesästä näyttäytyy kolikon toinenkin puoli. Vanhemmilla voi olla huolta omasta jaksamisesta, kun on jo venyttänyt itsensä äärimmilleen koronakevään aikana. Arjessa saattaa olla myös läsnä stressi arjen sujuvuudesta ja lapsen toimintakyvyn varmistamisesta loma-aikana, kun hyvinvointia tukeva ennustettavuus ja struktuuri väkisinkin vähenevät koulun loppumisen myötä. Murhetta,  neuvottomuuden kokemuksia ja turhautumista voi aiheuttaa sekin, että vanhempien on kyettävä vielä kesäkuussakin hoitamaan työt ja samalla lapset, jotka tietenkin kaipaavat kivaa ja rentouttavaa kesäpuuhaa. Oranvanpyörä pyörii, eikä tunnu pysähtyvän ikinä.  

Siinä missä monissa perheissä laskeudutaan eilisistä koulun päättäjäisjuhlista kesäreissusuunnitelmien pariin, olkoonkin että ne tehdään tänä vuonna kauniissa kotimaassa, toisissa perheissä istutaan juuri nyt kalenterien äärellä ja sumplitaan vanhempien kesälomaviikkoja puoliksi. Lapsia ja nuoria kun ei voi jättää yksin, ei hetkeksikään. Tuskan hikeä pukkaa sekin, kun pohditaan perheen kesken sellaisia tekemisiä, jotka onnistuvat yhden aikuisen valvonnassa ja usein lähietäisyydellä. Niin tärkeää kun yhdessä vietetty aika onkin koko perheen hyvinvoinnin kannalta, läheskään kaikilla ei ikävä kyllä ole siihen mahdollisuutta. Kesää vietetään yksin ja erikseen. Mahdollisuudelle elpyä ja ladata akkuja syksyyn ei juuri vanhemmille tule, ei lomallakaan. 

Siispä esitänkin toiveen sinulle, jonka lähipiirissä eletään tänä kesänä erityisvoimia vaativassa arjessa. Voisitko sinä tehdä kesän sellaiseen perheeseen, jossa juuri nyt kamppailaan jaksamisen kanssa ja jossa kesän huumaava vapaus ei ehkä olekaan itsestäänselvyys. 

Se ei vaadi sinulta paljon. Olitpa lähellä tai kaukana, voit kysyä kuulumisia, tarjota apua oma-aloitteisesti ja olla vain läsnä. Jos pääset kylään, voit vaikka auttella siivoamisessa, tai tarjota lastenhoitoapua. Ehkä voit viedä perheen pienimmät jäätelölle tai uimaan. Mitä ikinä teetkin, muista tämä; Älä neuvo, älä arvostele, älä tuomitse äläkä osoittele epäkohtia. Kysy mitä kuuluu ja ole valmis vain kuuntelemaan. Kuuntele sittenkin, vaikka kuinka tekisi mieli lähteä ratkomaan asioita toisen puolesta. Älä tee sitä. Keskity vain kuuntelemaan ja hyväksymään läheisesi juuri sellaisena ja siinä tilanteessa, kuin he juuri nyt ovat. Paras tapa auttaa on usein yksinkertaisesti se, että vain kestät ja kohtaat yhdessä ne vaikeatkin tunteet, joita toisen väsymys ja mahdollinen suru herättää myös sinussa. Sitä olisi luontaisesti niin helppo lähteä karkuun, sitä tekisi mieli katsoa sivuun. Sinä autat, kun et käännä katsettasi pois. 

On toki luonnollista ja täysin inhimillistä sekin, että läheisesi tuska tekee kipeää ja sen seuraaminen voi aiheuttaa sinussa neuvottomuutta. Sitä haluaisi niin kovasti auttaa, muttei aina tiedä miten. Mutta sinun ei tarvitsekaan tietää, voit aina kysyä, miltä tuki sinulta toiselle voisi näyttää. Älä oleta mitään. Kysy ja kuuntele. Monta kertaa pienikin kurotus toista kohti voi tehdä ihmeitä. Sillä, että uupumuksen meressä seilaava vanhempi kokee tulevansa kuulluksi, kohdatuksi, nähdyksi ja hyväksytyksi kanssasi, voi tehdä kesän. 

On vain yksi elinehto: älä tallo värisevää sydäntä. – Tommy Tabermann. 

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *