Miten voit tukea läheisiäsi erityisvoimia vaativassa arjessa?

31.5.2020 | Perhe, Toimitukselta, Vanhemmuus | 0 Kommenttia

Lomaviikko, se kauan kaivattu pieni pysähdys pimenevän syksyn keskellä. Lapset kirmaavat iloa kuplien ja suunnittelevat innoissaan ohjelmaa syyslomaviikolle. Aikuiset hymyilevät lapsen ilon nähdessään, mutta samalla sydämenpohjassa voi muljahtaa suru ja huoli. Moni vanhempi myös tuskailee parasta aikaa perheen iänikuisen kalenteritetriksen kanssa ja miettii ehkä juuri nyt, miten ihmeessä selviytyä taas yhdestä arjen struktuuria rikkovasta poikkeusviikosta. Mielessä voi kaivertaa pelko siitä, miten onnistua omien töiden ja lasten loma-ohjelman yhteen sovittamisessa, koko perheen ollessa jo valmiiksi kuormittunut, ilman apua ja tukiverkkoja. Niin ihanaa aikaa kuin loma onkin, se voi toisissa perheissä olla myös todella kuormittava ajanjakso.

Tämä kirjoitus on sinulle, nepsyperheen läheinen. Sillä sinä voit auttaa. 

Monelle nepsyperheelle lomasta näyttäytyy kolikon toinenkin puoli. Vanhemmilla voi olla huolta omasta jaksamisesta, joka on ollut pitkittyneesti koetuksella. Arjessa voi myös olla läsnä huoli arjen sujuvuudesta ja lapsen toimintakyvyn varmistamisesta loma-aikana, kun hyvinvointia tukeva ennustettavuus ja struktuuri väkisinkin vähenevät lomaviikolla. Murhetta,  neuvottomuuden kokemuksia ja turhautumista voi aiheuttaa sekin, että vanhempien on kyettävä lasten lomaillessakin hoitamaan työt ja samalla lapset, jotka tietenkin kaipaavat kivaa ja rentouttavaa lomapuuhaa. Lapsia ja nuoria kun ei myöskään voi jättää yksin, ei hetkeksikään. Tuskan hikeä pukkaa sekin, kun pohditaan perheen kesken sellaisia tekemisiä, jotka onnistuvat yhden aikuisen valvonnassa ja usein lähietäisyydellä. Niin tärkeää kun yhdessä vietetty aika onkin koko perheen hyvinvoinnin kannalta, läheskään kaikilla ei ikävä kyllä ole siihen mahdollisuutta. Lomaa vietetään yksin ja erikseen. Mahdollisuudelle elpyä ja ladata akkuja ei juuri vanhemmille tule, ei lomallakaan. 

Oranvanpyörä pyörii, eikä tunnu pysähtyvän ikinä.  

Siispä esitänkin toiveen sinulle, jonka lähipiirissä elää sinulle rakkaita ihmisiä erityisvoimia vaativassa arjessa. Voisitko sinä tuoda loman, ehkä joskus arkenakin, sellaiseen perheeseen, jossa juuri nyt kamppailaan jaksamisen kanssa ja jossa syysloman huumaava vapaus ei ehkä olekaan itsestäänselvyys. 

Se ei vaadi sinulta paljon. Olitpa lähellä tai kaukana, voit kysyä kuulumisia ja pysähtyä kuuntelemaan vastauksen sydämellä. Voit tarjota apua pyytämättä ja oma-aloitteisesti ja olla vain läsnä. Jos pääset kylään, voit vaikka autella siivoamisessa, tai tarjota lastenhoitoapua. Ehkä voit viedä perheen pienimmät jäätelölle tai uimahalliin, tai tarjoutua pelikaveriksi perheen nuorisolle. Tai ehkä voit pyytää heitä kaikkia laittamaan ruokaa kanssasi. Tekemään yhdessä arjen parhaita perusjuttuja. Mitä ikinä teetkin, muista tämä; Älä neuvo, älä arvostele, älä tuomitse äläkä osoittele epäkohtia. Kysy mitä kuuluu ja ole valmis vain kuuntelemaan. Kuuntele sittenkin, vaikka kuinka tekisi mieli lähteä ratkomaan asioita toisen puolesta. Älä tee sitä. Keskity vain kuuntelemaan ja hyväksymään läheisesi juuri sellaisena ja siinä tilanteessa, kuin he juuri nyt ovat. Paras tapa auttaa on usein yksinkertaisesti se, että vain kestät ja kohtaat yhdessä ne vaikeatkin tunteet, joita toisen väsymys ja mahdollinen suru herättää myös sinussa. Sitä olisi luontaisesti niin helppo lähteä karkuun, sitä tekisi mieli katsoa sivuun. Sinä autat, kun et käännä katsettasi pois. 

On toki luonnollista ja täysin inhimillistä sekin, että läheisesi tuska tekee kipeää ja sen seuraaminen voi aiheuttaa sinussa neuvottomuutta. Sitä haluaisi niin kovasti auttaa, muttei aina tiedä miten. Mutta sinun ei tarvitsekaan tietää, voit aina kysyä, miltä tuki sinulta toiselle voisi näyttää. Älä oleta mitään. Kysy ja kuuntele. Monta kertaa pienikin kädenojennus toista kohti voi tehdä ihmeitä. Sillä, että uupumuksen meressä seilaava vanhempi kokee tulevansa kuulluksi, kohdatuksi, nähdyksi ja hyväksytyksi kanssasi, voi tehdä lomafiiliksen, arkenakin. 

On vain yksi elinehto: älä tallo värisevää sydäntä. – Tommy Tabermann. 

Erityisvoimia toimitukselta 

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *