Kuvat kommunikaation tueksi

Lapsen haastava käytös, erityisesti sosiaalisissa tilantessa tulevat ongelmat, kertovat monesti kommunikaation vaikeuksista. Monen autismi- ja neurokirjon lapsen, kuten ADHD-ja aspergerlapsen on vaikea ymmärtää puhetta tai sosiaalisia eleitä ja ilmeitä.

Oletko huomannut, että

  • lapsen on vaikea toimia ohjeiden mukaan, kun ohjeet  ja odotukset on kerrottu sanallisesti
  • lapsi joutuu riitoihin ja kahnauksiin, koska hänen on vaikea tunnistaa ja tulkita toisen tunteita ja kasvojen ilmeitä?
  • lapsi hätääntyy tai kiukustuu ja asioiden selvittely monimutkaistuu, koska lapsen on hankalaa kertoa itselle tapahtuneista asioista, omista ajatuksista tai tunteista?
  • lapsi yllättyy siitä, että toiset eivät tiedä hänen ajatuksiaan tai tunteitaan?

Nämä kaikki kommunikaation vaikeudet ovat tyypillisiä neurokirjon, erityisesti autismikirjon lapsilla.

Lasta auttaa, kun aikuinen ottaa sanallisen viestinnän tueksi kuvat ja kirjoitetut sanat.

Piirros tuo tolkkua siihen, mitä oikein tapahtuu

Erilaisten tilanteiden selvittäminen ja tapahtumien kulun läpikäyminen sujuvat parhaiten, kun aikuinen piirtää ne sarjakuvaksi tai sosiaaliseksi tarinaksi.

Sarjakuvapiirtämistä voi hyödyntää monella tavalla esimerkiksi uuteen paikkaan tai tilanteeseen mentäessä.

  • Uuteen tilanteeseen, kuten syntymäpäiväjuhliin osallistumista, voi valmistella piirtämällä sen ensin muutaman kuvan sarjakuvaksi. Sen jälkeen aikuinen voi harjoitella sarjakuvassa tapahtunutta lapsen kanssa kotona ja siirtää sitten taidon tositilanteeseen.
  • Sarjakuva on helppo pitää mukana joko paperilla tai vaikka älypuhelimeen napattuna kuvana. Kuvasta lapsi voi halutessaan tarkistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Piirtämällä voi harjoitella sosiaalisia taitoja

Hankalan tilanteen purkaminen tai riidan selvittäminen sujuu sosiaalisten kuvatarinoiden avulla.

  • Tarinan voi piirtää yhdessä lapsen kanssa ja miettiä samalla, mitä tapahtui, mihin päädyttiin ja mikä auttoi.  
  • Uutta vastaavaa tilannetta varten voi piirtää ennakoivan sarjakuvan, joka sisältää vanhemman ja lapsen toivomia toimintamalleja tai asioita.  
  • Tärkeää on, että tarinassa käytetään riittävän yksinkertaisia lauseita, mutta kuvataan tunnetiloja.  
  • Tarina on hyvä kirjoittaa minä-muotoon lapsen näkökulmasta.

Tunteiden ilmaisua helpottamaan kannattaa käyttää tunnekortteja ja erilaisia mittareita, kuten pelko-, kiukku- ja vireystilamittaria.

Nuoria auttavat myös valokuvat ja videot 

Kuvien käyttö kommunikaation tukena sopii myös isommille lapsille ja nuorille. Jos nuori tarvitsee ennakointia, esimerkiksi ennen ensimmäistä vierailuaan johonkin uuteen paikkaan, videot, valokuvat ja valokuvasarjat aidoista tilanteista toimivat hyvin. Myös tunnetaitojen opetellessa on mielekästä käyttää oikeiden ihmisten kuvia.

 

Nina Hämäläinen

Tutustu lisää:

Esimerkkejä sosiaalisista tarinoista, kuten ikävän sietämisestä ja rauhoittumisen opettelusta.

Sosiaaliset kuvatarinat -kirja, josta saa ideoita miten voi muokata omia yksilöllisiä tarinoita erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille ja nuorille. 

Tutustu myös:

Näin teet stressiprofiilin

Stressiprofiili on mullistava työkalu, jonka tekoon menee vain hetki, mutta se opettaa paljon. Sen avulla saat selville, mikä auttaa sinua ja lastasi tasapainoisampaan arkeen.

5 askelta itsesäätelyn mestariksi

”Treenaa vain silloin, kun tilanne ei ole vielä päällä.” Tämä ja muut tärkeät periaatteet itsesäätelytaitojen opetteluun. 

Näe lapsesi vahvuudet

Se miten aikuinen näkee lapsen, vaikuttaa siihen, miten lapsi käsittää itsensä. Lapsella, jolla on uskoa itseensä, on paremmat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä

Lasta auttaa, kun aikuinen ottaa sanallisen viestinnän tueksi
kuvat ja kirjoitetut sanat

Tilanteiden selvittäminen ja tapahtumien kulun läpikäyminen sujuvat,
kun aikuinen piirtää ne sarjakuvaksi tai sosiaaliseksi tarinaksi.

 

Tutustu vertaistarinoihin

Testasin itseäni: Aloin miettiä, mitä tapahtuisi, jos sulkisin pois sen vaihtoehdon, että lapseni on hankala tuittupäisyyttään ja minua ärsyyttääkseen? Mitä jos olettaisin, että kaikella lapsen toiminnalla on jokin hänelle järkevä syy? Mikä syy se voisi olla?

– Teija