Mitä on itsesäätely? 

Arjessa on monia tilanteita, joissa pinna meinaa palaa ja hermo mennä. Temperamentti, taidot ja voimavaramme vaikuttavat siihen, millainen on henkinen kuminauhamme.

Toisella se kiristyy nopeasti äärimmilleen, kun taas toisella kuminauha tuntuu venyvän äärettömiin, eikä hän hermostu näkyvästi mistään.

Vaikka lähtötaso onkin jokaisella erilainen, itsesäätelyä voi kehittää. Jokainen meistä harjoituksen kautta tulla itsesäätelyn mestariksi.

Itsesäätely on muun muassa omien tunteiden säätelyä ja kykyä ottaa vastuuta omasta toiminnasta ja ohjata itseään kohti tavoitteita.

Itsesäätelyn tuloksena voi mm.

• onnistua olemaan hermostumatta pienistä
• selviytyä myös vaikeista tunteista
• keskittyä haluamaansa
• pysyä suunnitelmissaan ja pitää kiinni sopimuksista
• pystyä vastustamaan mielitekoja

Aikuisen rooli ja tuki

Aikuinen on lapselle malli itsesäätelystä. Lapsi mallintaa aikuista paljon ja seuraa aikuisen esimerkkiä. On siis tärkeää, että myös aikuisella on itsesäätelytaidot hallinnassa. Täydellinen ei tarvitse olla, mutta kannattaa tarkastella, miten säätelee ja ilmaisee tunteitaan. 

• Kun lapseni on rikkonut sopimuksiamme peliajasta, tulen siitä turhautuneeksi ja vihaiseksi, mutta  miten se näkyy käyttäytymisessäni? Alanko huutaa? Vai auttaako joku itsesäätelykeino minua pysymään tässä haastavassa tilanteessa rauhallisena, jotta voin toimia järkevämmin?

Harjoittele tilanteiden välissä!

Tämä on tärkeää. Et voi olettaa, että lapsi voisi ottaa käyttöön uusia taitoja tai välineitä silloin, kun tilanne on päällä ja tunteet leiskuvat. Tee kaikki kokeilut ja treenit tilanteiden välissä, kun lapsella on rauhallinen ja hyvä mieli ja oppimisen mahdollisuudet ovat suurimmillaan. Jos isket raivon hetkellä lapsen käteen aivan tuntemattoman esineen, voi se pahimmillaan lentää kaaressa takaisin ja tilanne pahenee entisestään.

Tartu tilanteeseen ajoissa

Kun huomaat lapsen tunteiden nousevan, on hyvä tarttua tilanteeseen ajoissa, eikä vasta tunnemyrskyn silmässä, viimeisellä hetkellä.

• Olemme eteisessä lähdössä lasta jännittävään tapahtumaan. Pukemisesta ei meinaa tulla mitään ja poika itsekin huomaa tärinänsä. Sanoitan lapsen jännitystä ja yritän rauhoitella silittelemällä lasta, mutta tällä kertaa se ei riitä. ”Äiti, mua hytkytyttää. Mitä mä teen? Auta”, purkautuu pyyntö lapsen huulilta. Nousen ja menen itsesäätelyvälinevarastoni luo. Nappaan käteen lapselle tutun puristeltavan pallon ja ojennan sen lapselle. Tilanne muuttuu. Lapsi alkaa puristella palloa ja kysyy: ”Mikä tämän nimi olikaan? Sen nimi voisi olla sitruuna, kun se on keltainen. Ihana sitruuna sai minut rauhoittumaan.” Tässäkin tilanteessa oli ainekset molemmin puoliseen räjähdykseen. Nyt yksi puristelupallo ratkaisi koko tilanteen.

Aikuisen vastuulla

Jos tunnekuohu yllättää tai nousevat ennakoivista toimista huolimatta, niin tunnemyrskyn silmässä lapsi ei välttämättä hyödy itsesäätelyvälineistä, vaan tunnesäätely jää täysin aikuisen säädeltäväksi. Tällöin voi auttaa  esimerkiksi rauhoittavan musiikin laittaminen päälle, kylmän vesilasin tarjoaminen, silittely, lämmittely pyyhkeen avulla tai käsien hieronta. Aikuisen täytyy malttaa odottaa, että lapsen tunnemyrsky alkaa laantua ja korvat avautuvat kuulemaan ja aivot vastaanottamaan sanoja.

Nimeäminen kesyttää tunteita

”Name it, to tame it” opettaa Daniel J. Siegel tunteiden säätelystä. Jos voit antaa sille nimen, voit myös säädellä sitä.

• Sanoita lapsen tunteita: ”Olet vihainen”,
• muista olla empaattinen hänelle ”ja se on ymmärrettävää, että tällaisissa tilanteissa voi tullakin vihaiseksi”,
• kannustaa ”mutta me selvitään tästä” ja
• säädellä ”nyt vain hengität, suljet silmät ja rauhoitut hetken” (tai mikä onkaan lapsen tapa rauhoittua.)

Isomman lapsen kanssa ei välttämättä tarvitse ulkopuolelta sanoittaa tunnetta, vaan pysähtyä yhdessä pohtimaan, miltä tuntuu, esimerkiksi tunnemittarin, -kiekon tai -korttien avulla.

Rauhoittuminen vie aikaa

Kun suurin tunnepiikki on saatu ylitettyä, voi lapselle antaa tai lapsi itse ottaa välineitä tunteiden säätelyn tueksi. Rauhoittumiselle kannattaa antaa aikaa, jotta itsesäätelyvarastot ehtivät täyttyä eikä tunteet kiehahda heti seuraavan tilanteen tai vastoinkäymisen kohdalla.

Tärkeä kasvun asenne

Ruoki lapsen kasvun asennetta. Kun hän sanoo sinulle ”en mä osaa”, lisää loppuun ”vielä”. Muistuta, että itsesäätely on taito, jonka voi oppia. Oppiminen tapahtuu aaltoliikkeen omaisesti. Ajatelkaa epäonnistumiset oppeina. Mitä voimme oppia tästä? Missä seuraavalla kerralla menee paremmin? Nosta esiin onnistumiset ja edistysaskeleet. Älä vertaile lasta toisiin lapsiin tai sisaruksiin, vaan ohjaa lasta ajattelemaan itseään mittapuuna. Miten juuri hän on edistynyt?

Ota sinnikkyys avuksi

Sinnikkyys on yksi tärkeä itsesäätelyn tuki. Tarvitsemme useita harjoituskertoja, jotta opimme uusia taitoja. Kannattaa siis miettiä yhdessä lapsen kanssa, kuinka sinnikkyys vie eteenpäin. Missä on maaliviiva ja mitä hyvää sen ylittämisestä seuraa? Voitte tehdä mielikuvaharjoituksen maalitilanteesta. Millainen olisi tilanne, jossa kummankin itsesäätely onnistuu ja kaikki menee rauhallisesti? Miltä se tuntuu ja mitä hyvää siitä seuraa?

Epäonnistumiset kuuluvat prosessiin

Voimavarat ja muut elämän tapahtumat vaikuttavat itsesäätelyyn. Miettikää tapauskohtaisesti. Mikä oli lisännyt lapsen kuormitusta yli selviytymiskyvyn rajan?

Oliko lapsi nukkunut liian vähän? Oliko edellisestä ruokailusta liian kauan? Mitä ikävää päivällä oli tapahtunut? Olitko muistanut jäsentää lapselle esimerkiksi piirroksin, mitä häneltä odotettiin? Oliko lapsi käsittänyt jotakin väärin?

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Virheet sekä epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Älkää jääkö vatvomaan epäonnistumisia vaan katsokaa yhdessä eteenpäin. Ensi kerralla sujuu paremmin -asenteella pääsee tilanteesta eteenpäin ja lapsi ei luovuta niin helposti.

Ikä tuo erilaisia vaiheita

Varsinkin aivojen kehittymiseen liittyvät tunteenpurkaukset vaikuttavat itsesäätelyyn. Siksi lapsen itsesäätelytaidot saattavat vaihdella eri ikäkausina. Joskus harjoittelun kautta saavutetaan hyvä taso ja harjoittelu jää vähemmälle. Pitkän rauhallisen ja seesteisen ajan jälkeen voi taas tulla vaihe, jossa lapsen hermot tuntuvat menevän pienimmästäkin. Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan mahdollisia syitä ja kartoittaa lapsen voimavaroja ja taitoja. On aika kaivaa uudestaan esiin itsesäätelyvälineet ja jatkaa harjoituksia.

On jotain, minkä on aika jäädä historiaan

Hakkatyyny. Tätä suositeltiin aikoinaan. Ajateltiin, että on parempi purkaa energia johonkin turvalliseen esineeseen, kuten tyynyyn. On kuitenkin todettu, että tämä vahvistaa vääriä aivoyhteyksiä. Aivot oppivat: ”Kun suutun, käteni nousee ja lyö”.

Jos lapsi on hyvin fyysinen, kannattaa lapsi ohjata muuhun fyysiseen toimintaan. Tunteen säätely hyppimällä, ravistelemalla, seinää työntämällä on paljon parempi vaihtoehto kuin hakkatyyny. Jos tyynyt tuntuvat lapsen omalta jutulta, niin tyynyyn huutaminenkin on parempi vaihtoehto kuin lyöminen.

Tiia Trogen

Näin teet stressiprofiilin

Stressiprofiili on mullistava työkalu, jonka tekoon menee vain hetki, mutta se opettaa paljon. Sen avulla saat selville, mikä auttaa sinua ja lastasi tasapainoisampaan arkeen.

5 askelta itsesäätelyn mestariksi

”Treenaa vain silloin, kun tilanne ei ole vielä päällä.” Tämä ja muut tärkeät periaatteet itsesäätelytaitojen opetteluun.