Heti kun Eemeli syntyi yhdeksän vuotta sitten, näin että hänessä oli jotain erityistä. Poika pelästyi kovia, yllättäviä ääniä ja reagoi niihin rajusti. Pienenä hän ei saattanut olla samassa huoneessa, jos siellä oli useampia ihmisiä. Paras paikka oli aivan lähellä tuttua aikuista. Huoleni kasvoi, kun ymmärsin, miten vaikeita sosiaaliset tilanteet ja kavereiden kanssa oleminen oli hänelle.

Alkoi käydä selväksi, että Eemelin taipumus kuormittua herkästi pitää huomioida arjessa. 8-vuotiaana poika sai diagnooseja: Aspergerin oireyhtymä, ADHD, OCD. Lisäksi Eemelillä on aistiyli- ja -aliherkkyyksiä, vahvoja pelkotiloja ja lievää Touretteen viittaavaa oireistoa.

Nyt Eemelin ollessa 9-vuotias ja kolmannella luokalla elämämme on hyvin pitkälti rakennettu sen ympärille, että poika ei kuormittuisi liikaa. Huomioimme hänen tarpeensa perheemme kaikessa arjessa.

Ekaluokan Eemeli kävi yleisopetuksen ryhmässä 23 lapsen luokassa. Koulunkäynti oli kuitenkin hänelle liian raskasta, ja ison ryhmän hälinä ja äänet uuvuttivat lapsen. Kahden vuoden ajan hän on käynyt koulua vain neljä päivää viikossa ja perjantait olen opettanut häntä itse kotona. Tähän päädyimme, kun huomasimme, ettei Eemeli pysty palautumaan kokonaisen kouluviikon aiheuttamasta kuormituksesta viikonlopun aikana. Voimien ylittäminen heijastui seuraavaankin kouluviikkoon. Nykyään kova väsymys alkaa näkyä torstaina, mutta kolmen päivän mittaisen viikonlopun aikana kuormitus ehtii hävitä ja lapsi jaksaa maaantaina normaalisti.

Nyt Eemeli opiskelee erityisopettajan vetämässä pienryhmässä, jossa 6 lasta. Apuna ryhmässä on myös avustaja. Koulussa on tiedossa, että Eemeli ei kykene kokonaisen tunnin yhtäjaksoiseen opiskeluun ja tämä on ihanasti otettu huomioon: koulutunti on suunniteltu siten, että poika opiskelee noin 20 minuuttia ja sen jälkeen saa palautua lukemalla omaa kirjaa. Isojen aihealueiden sijaan Eemeli saa keskittyä jokaisessa aiheessa vain pääasiaan. Läksyjen määräksi on sovittu korkeintaan kaksi tehtävää oppiainetta kohden, sillä Eemeli ei jaksa tehdä enempää tehtäviä koulupäivän jälkeen.

Kun Eemeli aloitti koulun, kokeilimme iltapäiväkerhoa parin kuukauden ajan, mutta pian kävi selväksi, että Eemeli kuormittuu siellä niin paljon, että koulussa jaksaminen käy mahdottomaksi. Nyt toimin pojan omaishoitajana. Kun toistamme aamutoimet joka päivä samassa tutussa järjestyksessä ja pidämme kodin hiljaisena, saamme kouluun rennon ja rauhallisen pojan. Koulupäivän jälkeen Eemeli syö välipalan ja palautuu noin tunnin ajan lukien, legoilla leikkien, sängllä lepäillen ja jumppapallolla leikkien. Vasta tämän jälkeen teemme läksyt.

Koulupäivinä vietämme rauhallista elämää. Emme tee kauppakäyntejä tai kyläile. Tänä syksynä aloimme testata harrastamista. Eemeli aloitti kerran viikossa kokoontuvassa robottikerhossa. Näyttää siltä, että lempiasiaan liittyvä kerho ei kuormita häntä. Lisäksi Eemelillä on kerran viikossa psykoterapiassa käynti ja käymme myös perheellä yhdessä uimassa. Eemeli tarvitsee myös pitkät yöunet, 11 tuntia, tai muuten seuraava koulupäivä on pilalla.

Eemeli itsekin tietää, mikä häntä auttaa. Huomaan, että hupparit ja hupulliset takit ovat hänelle tärkeitä, ja hän saa niistä erityistä turvaa. Usein Eemeli vetää itse hupun päähänsä kuormittavassa tilanteessa. Myös lämmin suihku on hänelle rentouttava kokemus, ja Eemeli hakeutuu itse suihkuun, kun on erityisen kuormittunut.

Avainsanoja arjessamme ovat ennakointi, oma rauhallinen olemus, asioiden läpikäyminen hitaasti sekä tietoisten päätösten tekeminen siitä, mihin laitamme voimamme. Teemme kauppa-asiat Lidlissä, sillä siellä ei soi musiikki ja kuulutuksetkin ovat hiljaisia. Vältämme paikkoja, joissa on paljon ihmisiä. Uimahallissa käymme päivisin, koska iltaisin siellä on liian vilkasta. Kavereita kutsumme meille vain yhden kerrallaan, synttäreille sentään muutaman.

Olemme kokeilleet Eemelin kanssa paljon erilaisia keinoja hänen kuormituksensa sääteltyyn. Pikku hiljaa olemme löytäneet keinot, joilla kuormittuminen pysyy matalalla ja arki toimii hyvin.

– Jonna