ADHD- ja aspergerlapsen arki sujuu, kun olemme yhdessä oppineet, miten meidän kannattaa toimia, jotta Viljo ei kuormitu liikaa, väsy, kiukustu tai mene ylikierroksille.

Lapsellani, 8-vuotiaalla Viljolla on diagnosoitu Asperger ja ADHD/ADD. Nämä diagnoosit hän sai jo ennen koulun alkua. Arjessamme varsinkin Asperger esittäytyy niin hyvässä kuin pahassakin.

Muutokset arkirutiineissa ja väsymys saavat jo pelkän ulkovaatteiden pukemisen ja uloslähtemisen näyttämään elämää suuremmalta spektaakkelilta. Viljon ajatus lähtee harhailemaan. Löytyy paljon muuta mielekkäämpää tekemistä ja jokainen vaatekappale tuntuu yhtäkkiä ahdistavan tiukalta ja materiaaliltaan väärältä. Operaation aikana taistelun äänet kantautuvat varmasti myös naapureiden korviin. Kenellekään ei jää epäselväksi, että äiti on epäreilu, sukka edustaa makkaralle menevää lajia ja kaikki on **skaa.

Kun ennakoin näitä tilanteita, varaan tarpeeksi aikaa, perustelen ja kerron muuttuneista suunnitelmista ajoissa. Silloin näitä eteisessä käytyjä tahtojen taistoja on huomattavasti vähemmän. Mielestäni tämä on ymmärrettävää, koska en itsekään pidä siitä, että päivään ilmestyy ylimääräistä kiirettä tai pitkään odottamani tapaaminen ystävän kanssa peruuntuu.

Viljolla ei vain ole kaikkia samoja keinoja päästä tilanteista yli ja mukautua, kuin minulla. Siksi aikuisen tehtävänä on toimia sanoittajana tunteille, kertoa omista kokemuksistaan ja olla läsnä vastaanottamassa tunteiden sekametelisoppa, jos sitä herkkua on tarjolla. 

 

Oma rauha rauhoittaa ja palauttaa voimia

Kuormittuminen Viljon kohdalla tapahtuu pääosin koulussa. Kuomitus näkyy kotiin tullessa väsymyksenä, ärtymyksenä tai ylienergisenä touhottamisena. Samoja piirteitä tunnistan myös itsessäni kiireisten päivien aikana tai jos päivään on mahtunut pettymyksiä.

Olemmekin Viljon kanssa ottaneet käytännöksi, että kotiin tullessamme (yleensä eri aikoihin) kysymme vain lyhyesti, miten päivä meni ja sulkeudumme tekemään omia juttujamme 30-60 minuutin ajaksi emmekä edes puhu toisillemme. Tämän jälkeen höpöttelemme normaalisti ja puuhaamme yhdessä. Oma aika ja oma tila antavat akkujen lataamiseen.

Aiemmin kyselin Viljolta koulupäivästä yksityiskohtaisesti, mistä seurasi kiukustumista, tiuskimista, tavaroiden viskaamista lattialle jne. En aluksi ymmärtänyt mistä oli kyse, ja aloin jo pelätä, että Viljolle on tapahtunut jotain ikävää koulussa. Puhumalla tästäkin selvittiin.

Yksin oleminen on se meille molemmille sopivin tapa rauhoittaa mieli hektisen ja/tai keskittymistä vaativan päivän jälkeen. 

 

Pikku hiljaa lisää omaa vastuuta

Edellä mainitun lisäksi konkreettisin apu  arjessamme on seinällä oleva perhekalenteri. Siihen merkitään jokainen tapahtuma hammaslääkärikäynneistä koulun myyjäisiin kellonaikoineen. Viljo pystyy itse katsomaan mitä tapahtuu ja milloin, ja se helpottaa hänen valmistautumistaan seuraavaan päivään ja jopa viikkojen päähän.

Olen myös huomannut, että antamalla vastuuta ja kannustamalla itsenäiseen toimintaan Viljo suoriutuu rutiineistaan helpommin. Tämä on toki vaatinut paljon ohjeistusta varsinkin alussa, mutta nykyisin kouluun lähteminen yksin, aamu-, väli- ja iltapalojen tekeminen ja kaupassakäynti luonnistuvat Viljolta hyvin ilman vahtimista tai jatkuvaa ohjeistusta.

Kuvakortit, palkintohaasteet tai tunnemittarit eivät tuoneet meille apua. Sen sijaan avoin keskustelu ja yksinkertaiset esimerkit ovat olleet se juttu, jolla arki soljuu mukavasti.

 

Jokainen on hyvä jossakin

Asperger on tuonut myös jumittamisen, keskittymisvaikeuksien ja sosiaalisten tilanteiden hahmottamispulmien lisäksi paljon hyvää. Viljon matemaattinen lahjakkuus on havaittu koulussakin. Lapsen uskomattoman hyvä muisti auttaa myös minua osoitteiden, kellon aikojen sun muiden kanssa.

Mutta voisin jättää  väliin ne tilanteet, jolloin Viljo saattaa kaupan kassajonossa ilmoittaa, missä kohdissa kaverinsa isällä kasvaa karvaa ja mainitsee samalla päivämäärän ja kellonajan, milloin näki kyseiset karva-alueet saunassa…

Kuitenkin uskon näistä erityispiirteistä (muisti, hahmotuskyky, matemaattinen päättelykyky)  olevan hyötyä Viljon opinnoissa ja itsetunnon vahvistumisessa, kun lapsi huomaa osaavansa asioita niin kuin kuka tahansa ja jopa paremmin.

Tärkeää on ollut käydä läpi sitä, miten kaikki ovat hyviä jossain ja osa asioista ei vaan suju siinä missä naapurin Kallella.

Ylpeänä olen itsekin kertonut, miten olen tietotekniikan osalta ihan kuutamolla, kun taas Viljon isä loistaa siinä. Silti olemme kaikki aivan yhtä arvokkaita ja fiksuja ihmisiä. Parit anekdootit tuttavaperheen isän karvoituksesta menevät siinä sivussa eivätkä jaksa horjuttaa meidän katu-uskottavuuttame tai heikentää elämänlaatuamme!

-Maria

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *