Tokaluokkalainen poikamme sai asperger-diagnoosin vuosi sitten, useiden vuosien tutkimusten jälkeen. Siitä alkoi lopun elämää kestävä opintomatka.

Aspergerin syndrooma oli meille vanhemmille uusi tuttavuus. Tähän mennessä olemme jo kahmineet valtavat määrät tietoa aiheesta. Ennen emme tajunneet, että lapsi ei tahallaan ole vaikea ja helposti ärsyyntyvä, vaan vasta nyt tiedämme, että todella moni käytökseen liittyvä ongelma kumpuaa lapsen kuormittuneisuudesta.

Emme osanneet aavistaa, että lapsi voisi kuormittua koulussa, vaikka hänellä ei ole vahvoja aistiyliherkkyyksiä. Tiesimme, että lapsi on tarkkaavainen ja pystyy esimerkiksi osallistumaan keskusteluumme toiselta puolelta taloa, vaikka tekisi jotain aivan muuta. Koska asperger-henkilön aivot toimivat niin, että ne prosessoivat koko ajan valtavaa määrää tietoa, lapsi kuormittuukin päivän aikana jo siitä, että ympärillä on niin paljon havainnoitavaa.

Ekaluokkalaisena lapsi olikin joko ajan hyvin kiukkuinen. Koulupäivän päättymisen jälkeen hän oli hyväntuulinen ainoastaan kavereiden kanssa ollessaan. Muu aika meni kiukutellessa ja valtavissa räjähdyksissä, joihin emme löytäneet apua. Sopeutumisvalmennuskurssilla sairaanhoitaja oli huolissaan lapsen mielentilasta ja siitä, että lapsi oli niin pahantuulinen, ettei löytänyt elämästään iloisia asioita.

Tänä vuonna vähensimme lapsen iltapäiväkerhon tuntimäärää niin, että lapsi tulee tuntia aiemmin kotiin, jolloin saa olla yksin kotona ennen vanhempien ja sisarusten kotiutumista. Jo tämä pieni muutos auttoi lasta purkamaan koulussa kertynyttä kuormitusta niin paljon, että nykyisin perheessämme elää täysin eri ihminen! Opettajakin sanoi, että lapsesta on alkanut löytyä huumorintajua ja iloa ja luokkakavereiden kanssa on mennyt paremmin. Lapsi siis tarvitsi selkeästi pienen yksinäisen hengähdystauon, että jaksaa iltaan asti.

Haluamme vähentää lapsen koulussa kokemaa kuormitusta entisestään. Hänen pulpettinsa on vaihdettu sellaiseen paikkaan, ettei sen edessä tai sivuilla olisi ylimääräistä seurattavaa. Tarkoituksena on myös kokeilla kuulosuojaimia, etteivät ympäristöstä kuuluvat äänet kuormittaisi lasta turhaan. Käytössä on myös kuvallinen viikkokalenteri ennakoinnin helpottamiseen.

Perheessämme kuitenkin vierailee edelleen säännöllisesti Herra Jumi. Tämä on todennäköisesti seurausta kuormittuneisuudesta ja ennakoimattomuudesta. Toivomme löytävämme ratkaisuja niin, että  lapsi pystyisi  joskus päästämään irti jumista siihen jouduttuaan. Onneksi apunamme on loistava toimintaterapeutti, jonka kanssa yritämme löytää juuri meidän perheelle sopivia keinoja arjessa pärjäämiseen.

Painotankin tuen saannin tärkeyttä. Älkää jääkö yksin vaan hakekaa apua, olette siihen oikeutettuja! Ilman ammattilaisten apua olisimme aika kuutamolla tämän aspergerlapsen kanssa.

Toivon, että kun löydämme oikeaa lähestymistapaa arjen haasteisiimme, perheemme ja varsinkin lapsemme elämä helpottuu. Haluaisin, että hän pystyisi hyödyntämään vahvuuksiaan, kuten uskomattoman hyvää muistiaan ja nopeaa oppimiskykyään. Lapsi osaa onneksi nähdä myös diagnoosinsa hyvät puolet: ”No siksihän mulla on tämä hyvä muisti kun mulla on se asperger!”.

Vielä olemme alkutaipaleella. Mutta olemme jo nyt vuoden aikana löytäneet yhden keinon, joka toimi meidän kohdallamme loistavasti. Jatkamme vain sitkeästi tiedon ahmimista, jotta voisimme ymmärtää jatkossa vielä paremmin lastamme ja hänen toimintatapojaan.

Laura

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *